Merta

pidä minut pinnan alla

äläkä perkele yritäkään sanoa vastaan

olet tekosyyni, tukeni                    

kun happi alkaa loppua

älä perkele vaan päästä irti

itsepä lähdit tähän mukaan

minä saan tehdä mitä minä haluan

ja sinun tehtäväsi on pitää turpasi kiinni

 ja katsoa, etten enää nouse pintaan

Portti

liikaa aikaa ajatella

siitäkö lopulta kaikessa kyse

joskus seiniin tuijottelu auttaa

joskaan ei maalin kuivumisesta halkeiluun

meditoiva munkkikin

raataa suurimman osan päivästä pellolla

ruudun heijastuksesta

näkee hetkittäin itsensä

kun suitsuke on palanut loppuun

Enemmän kuin

hevonen potkii rakkaudesta
ja repii tuomitun kappaleiksi
kaksi kättä kahlehdittu
aikansa kohtalon orjia
odottaa ilmaston lämpenemistä
kysyy sanattomia kysymyksiä
jakaa salaisia suudelmia
kun kakun voi  syödä ja jättää syömättä
olemisen määrittämättä
silloin vihdoin koittaa vapaus
lopulta jotakin aina sattuu

Kunnianhimo katosi

kunnianhimo

katosi

sainko muka jotain valmiiksi?

lauseeni lausuttuna

hoidan näitä heikkoja

kerron heille tarinaa, jossa ei tapahdu mitään

sanon: osallistukaa tutkimukseeni, se ei käsittele mitään!

viitsimättömyyden vapauttava kliimaksi - vihdoinkin

minunko yksin piti päättää, mikä on tärkeää?

olenhan vain pisara

yksin en saa vesilasiinkaan myrskyä

vielä pari loppuun kaluttua kielikuvaa

ja kierin takaisin onkalooni

kaikki on hetken kaunista

sitten alkaa ikuisuus ja aika tulee luovuttaa