Kengurun tahdon loikka

huutaa ja hakkaa
voi sitä parkaa
tahtoo vain emonsa pussiin

vanhana osaat
jo juosta ja laulaa
rakentaa mielesi utopian

mutta syli on silloin kylmentynyt
maailman realiteetit sinut turmellut

koita vielä näitä:
huumeet, masokismi ja itsemurha
jossainhan on oltava parempaa

Tuli paha

elämä muistuttaa elämästä

käytetystä väripaletista

kun maalaat muistot punaisella

näet ruusuja kaikkialla

kunnes kasteluvesi sotkee ääriviivat

valuu kehysten yli

ja kaikki mitä kirjoitimme

menneisyyden luolaseiniin

on täynnä vieraita symboleita 

vaikka tunnistammekin itsemme

kun laulamme leirinuotiolla

piirimme syntytarinaa

emme koska niin olisi tapahtunut

vaan jotta uskoisimme

että vaikkei liekkiä vangita

saa siitä kauniin kuvan

Silmäpako

ei kunnianhimoa...ajatukset häviää...katkaista napanuora ennen syntymää

ei tunnetta...kosketukset katoaa...katsoa pysäytettyä filmiä

Elävä ruumis

ohut, ohut aivokuori, pähkinää ei purtavaksi
korvasta sisään, suolesta ulos, suodatinta ei laisinkaan
ei kipinää lyö, ei johtimet johda, henkitorvesta valo hiipuu
katse ei kohdista, silmät seisoo, kuolonkankeus on vallannut kehon
jos voisi elämän aloittaa uudelleen

Ymmärtänette

Nyt luodaan kokonaisia lauseita. Seis, sinun täytyy kuunnella! Olla kanssani, jotta voin teeskennellä osaavani reflektoida. En sinusta minuun, vaan minusta sinuun. Niin, osaisinpa kuunnella sinun korvilla, kuiskutella kaikuja, hiljentyä vasta auringonnousuun. Sillä yöllä rakentaisin sillan sinuun, tukipuut halkoen kosken pauhun, pakottaen virran uomaansa. Katso! Kuule! Onko tuolla se, miksi sitä luulen? Juostaan lujaa, happi virtaa vereen: kehomme kieli hallitsee mielen pelin. Ihmisiä kaksi, viisi ja tuhat, heidät kohtaan, katson jo silmiin, mutten ymmärrä mitään. Auta ja ravista, kuka muutti säännöt? Eikö valmista jo tullut! Sinä lohdutat: ei sen ole väliä. Mietin, kuinka viisaita sanoja. Sanoa jotain, tarkoittaa muuta, katsoa silmiin yötaivaan kuuta – siinä on kosketus, siinä se kirkkaus, joka lopulta sitoo merkityksen muihin. Kunnes kaikki katoamme surman suihin. 

Kuolinhyöty

tajuntaasi kaventavat toukat 

kuoriutuvat kuolemaan

katsovat takaraivosi takaa

sirpaleina putoavaa maisemaa

psyykettäsi nuo moukat lyövät

tärykalvosi rikkoo, et voi tietoasi jakaa

kirjoitat valitusta rivi kerrallaan

jotka liity toisiinsa ei ollenkaan

allekirjoituksesta nimesi unohdat

ja tämänkin työsi kesken jätät

olisiko sittenkin parempi 

kirkkauden kruunu saavuttaa

iLoinen

pääni on täynnä loisia
jotka sumentavat näköni
ajatella niitä toisia
jotka joutuvat luokseni

voin antaa heille vain hiljaisuutta
eivätkä he osaa minua tuomita
osoittaa välinpitämättömyyttä
kun eivät tiedä loisteni juonia

ei kysyvä tieltä eksy
mutta minä en osaa enää sanoja
tulee syksy, eikä syntejä ole pois pesty
roudasta täyttyy maantienoja

Ei

kaksi sameaa vokaalia
niitä en tahtonut kuulla
luulin, on jotain otettavaa
kysymättä annettavaa
turha syyttää diagnoosia
kun ei ymmärrä toisia
vastuuta myöhäistä oppia
kun katsoo sielun sirpaleita

Itse pöytäsi katoit

muistakaa pyyhkiä pöytänne
tomun painosta kasvavat haamumme
jotka tukkivat hengitystiemme


ja meiltä loppuu hengitystila
ja pöydästä katkeaa jalat
pilalla on kattauksemme

Detachment

all the babies in the abyss
hear the echo of a vacuum
join the flamboyant dance
of the decadence

everything is distant
in the soul of a vagrant
inconceivable dimensions
meaningless explorations

much reach a destination
but i'm a cripple with no legs
must meet you after midnight
but time has stopped running 

Ei kuulu sinulle

selkäranka kuin varsijousi
lapsen luut muotoa hakee
suu suppuun puristuu
jottei maitohampaat putoaisi
varo, ettet tuollaiseksi jää
mikä on kun et mitään sano
mutta kieli on solmittu sisältäpäin
vetää kehoa kasaan
korvien välissä rutisee ja kirskuu
mutta ulospäin on hiljaista
liipasinsormi kramppaa
katse väistää häränsilmää
sointi kireä kuin viulunkieli
mutta ulospäin on hiljaista

Vanitas vanitatum omnia vanitas

pastilli taskun pohjalla
auto sakkopaikalla
kello oli liikaa torkulla
oi, kuinka ihanan banaalia

päästäkää minut pois
ken helpotuksen sois
vois, voi jos vain ois,
ottaa housutkin pois

Vallankumous

murhatkaa messiaat
kaivakaa haudasta marttyyrit
juoskaa kilpikonnaa kovempaa
älkääkä alkako sammaltaa
saarnaamalla vallankumouksen dogmia
asettelette kasvoillenne vain syntipukin huntua
ennen ikuisten valtakuntien tuhoutumista
ilmassa on aina hetken voitonriemua

periaatteessa
vanhan kuninkaan vaatteissa
yläpuolella
jatkuvuutta suunnitellaan huolella
jos ruohonjuuri ei idä spontaanisti
se olkoon tuomittu kuihtumaan

vain muutos on ikuista

Kitkijä

betoniseinän viertä puskee rikkaruoho
nykäisen sitä varovasti, se itkee hiljaa
"haluan elää"
sen juuret kaivautuvat syvemmälle maahan
tunnen itseni ilkeäksi ja surulliseksi
onko tämä sen kitkerän taistelun päätös?
naurahdan ääneti itselleni

Suola-aavikko

se tapahtuu niin kaukana
eikä empatia ylety kuin ojennetun käden verran
kriisi maailman toisella puolella
niin helppo unohtaa käden käänteellä
hätä, tuska ja epätoivo
osoittelulla sen voi pois taputella

eikä se ole sinun vikasi
etkä sinä voi sitä auttaa
vain tuudittaa itsesi ajatukseen
ettei yksin voi maailmaa vastaan mitään

käännät selkäsi
ja kaikki takanasi lakkaa olemasta
muutut suolapatsaaksi
unohdukseen jää kaikki tekemättä

joskus koko maa kuolee suolan alle

Virhepäätelmä metsän reunalla

pettävä joutsen
ei täydellisyyttä
miehen nänni
ei tarkoitusta
karhun talja
ei itsekkyyttä

puhuva korppi
vailla valtaa
pahkainen mänty
ikuisesti kesken
peltomaan routa
symbioosissa

metsänlaidan tarkkailija ei muuta mahda
kuin romantisoida tulkintojansa
omista lähtökohdistaan
kannonnokkaan rakentaa ihmisen asemaa
kaikki laavut on saatava valmiiksi
vaikka tietää, ettei itsekään makaa niin

Elämä

saisinko pyytää teitä istumaan alas
tähän vanhaan kapakkaan vastapäätä minua
ja voisitteko sitten ystävällisesti katsoa ikkunasta
noita ulkona vaeltavia inehmoja
tuota erästä pyörätuolissa, umpihumalassa
tuota yh-äitiä kiroamassa lastansa
tuota hämmentynyttä ja yksinäistä vanhusta
tuota itkevää tyttöä, palaamassa kotiin
tiedän, ruutu on rasvainen ja pölyn peitossa
mutta olen varma, että näette heidän silmänsä
tuon kelmeänä väreilevän loimun
tuon herkän ja hauraan, elämän
tohtori sanoi, etten saisi enää ottaa
mutta toisitteko minulle vielä yhden viskin
sillä on muutakin, mitä aion teiltä pyytää
ja sitten en enää häiritse ikänään
millä tavoin sen ikinä tahdottekin tehdä
antakaa myötätuntonne heille
sillä minulla on tämä kasvain
ja aikani alkaa olla luetut
minunkin olisi jätettävä jälkeni
varmistettava, että kaikki pärjäävät
joten kun luovutan paikkani ja katoan
lupaatko rakastaa kaikkea elämää?

Oisi oltava tarkkaavaisempi

poistun, ollakseni läsnä
mutta olen poissa
ollakseni yksin
mutta käyn keskustelua
mieleni metsässä
olen ollut täällä ennenkin
toisella maalla

koska satoi viimeksi lunta?
naavaparta roikkuu oksasta
jäässä railo tekee tilaa
on jälleen tulossa kevät

kaikki polut vievät ihmisyyden pariin
kunnes jäljet on pyyhkäisty pois

Kaukokaipuu

tahdon olla yksin
jotta muistaisin kaipuun
melusaastetta karkuun
taivaankannen kaapuun
otan hiljaisuudesta kuvan
se teille jaettuna saapuu

Passiivinen kommunikointi

apatia
kun muu pettää
passiivisuus
tyhjä pää
ei kiinnosta
ollaan hiljaa

älä paina lähetä

Nappulat

puolet ihmisistä on mustavalkoisia
toiset pelaavat shakkia, toiset tammea
toiset suojelevat kuningasta
toiset loikkivat toisten yli

toiset ovat tiimipelaajia
toiset suosivat yksilölajeja
toiset ovat erotuomareita
toiset huutelevat vaihtopenkiltä

kun nappula nostetaan pois laudalta
pois toiselta puolelta
kuvio alkaa hahmottua

Kaihio

jotkut pelkäävät kontrollin menetystä
minä pelkään kontrollia
en tahdo nähdä tulevaisuutta
en tahdo totalitaarista valtiota
en nähdä todellisuutta
vain sellaisena kuin se on

en tahdo riisua
puukkoa povitaskustasi
sillä alastomana
olisit armoillani

virastossa täyttää lappuja
halvaantunut ja sokea
kun ei suostu käyttämään internetiä
toimistoaikojen ulkopuolella

ennen ei ollut paremmin
mutta ei sen ole väliä
sokea katsoo sisäänsä
näkee muistonsa

antakaa meidän olla
olla jolla, paisunut polla
jolla purjehdimme valtamerenne poikki
juokaamme auki kierretty korkki