Neljän päivän tekemättömyys luovuuden lähteenä

sinä, joka kannat
ylpeänä brändimerkkiä
rinnassasi tai laukussasi
olet ankea ihminen
tämä ei ole mielipide, vaan fakta

kirjoitetaan siitä, mistä halutaan

viimeyön haaveet
ryhmäseksistä
siksi en saanut unta
neljän hengen penetraatio
omat ja toisten rajat
on tehty venytettäviksi

hiomaton timantti hiilipiirroksen hahmottelukynänä

mihin meni muu aika paineessa?

Seitti

sidon seittiä, tähdestä tähteen
maailman toiselle laidalle, sinun luo
kuin tähden valo kulkee, satoja tuhansia vuosia
et sinäkään enää ole siellä, kun vihdoin pääsisin perille
ei se estä minua haaveilemasta, paremmasta maailmasta
kaiken yhdistävästä rakkaudesta, kun seittiverhot siirretään syrjään

en muista, koska tämän luonnoksen kirjoitin

musta ja valkoinen
tuulessa aaltoillen
matkalla maan keskipisteeseen
unohdettujen eläinten luo

tunnelista toiseen
lankoja pitkin
ei kiivetä voi takaisin
on löydettävä uusi pakotie

olen kuori

sipsi ei maistu
seksi ei maistu
viina ei maistu
musa ei maistu

väsyttää

luoda ei jaksa
pelkkää tuskaa ja paskaa riimiä pukkaa

työ tappaa
köyhyyskään ei nappaa

postmodernin teknokapitalismin orjan ongelma
zenluostarikin takana

Yhtymäkohta

Yhtyessään toiseen ihmiseen yhtyy yksilö koko ihmiskuntaan.
tuottaessaan toiselle mielihyvää, himon hikipisara sulaa rakkauden virtaan
siinä ei ole mitään henkilökohtaista
kun kliimaksin portilla lakkavat molemmat hetkeksi olemasta

alkuräjähdyksestä syntyy maailmankaikkeus

Älä mene sinne

"siinä huoneessa mieheni viilsi kurkkunsa auki"
Te sanoitte, kun luuttusin kusia lattialtanne
silloin tunsin sovittavani syntejäni

"käskin poikaani jatkamaan opintojaan"
Te sanoitte sammaltavalla äänellä pyörätuolistanne
silloin tunsin piston sisälläni

vielä en luovuta

Et halunnut enää tavata minua

luen itseäni
kuin avointa kirjaa
sinun silmiesi kautta

sanasi kaikuvat korvissani
"en halunnut enää tavata sinua"
kun yritin varastaa suudelmaa

nyt aistini ovat pakahtua
tunnen irtoavan otteen
vielä haistan sinut käsissäni

Kutu

vonkaan ja huopaan
mutta vastaranta ei vastaa
ja ämpärissä kuivuu
puolikuollut lahna
mätiä mätiä
ilman viehettä
ei ala nykiä

ei auta, tuulastamaan joutuu
ja kissa syö pöydältä 
laihan saaliin perkeet

Toteen käynyt

minkä pelosta toisia syytin
se itseäni kohtasi
liikaa luotin 
liikaa petin
ei enää soi puhelin
enkä siihen vastaisikaan

Kuolema vieroittaa

sanotaan, että rakkaus on huume
mutta niin on viina, herska ja kannabis
ja kofeiini on huume
päässäs ja housussas on huume

koukussa elämään
vieroituksena kuolema

suola on huume, suklaa on huume
runkkaus ja paneminen, siinä vasta huumeet
happi on huume
huume on vittu huume

tv on huume, kirja on huume
laskuvarjohyppy on taivaiden huume
riippuvuus, viimeinen oljenkorsi
mieti, sä oot mun huume

koukussa elämään
vieroitus, kuolema

Haaveet

ei joen virtaan voi kirjoittaa
eikä unemiaan omistaa
ja jos vuorille sä pakenet
murheesi selässäsi kannat

Tahdon voimaa

minulla ei ole tahdonvoimaa

ei itsekuria

ei pitkäjänteisyyttä

minä vain aaltoilen ja putoan

ja kun yritän rakastaa sitä, epäonnistuu sekin

paitsi silloin, kun hetkeksi unohdan

kerran panin huoraa

koska en halunnut loukata häntä

Katoa

itsetuntooni iskettiin
jälleen kuvitteellinen keihäs
lisää pillereitä ja meditaatiota
kunnes kaikki kiinnepisteet on kadotettu

ei muuta sanottavaa

Se on tehty

kuka olin silloin, entä nyt

olinko silloin, olenko nyt

jos en itseäni, osaanko tyydyttää ketään

perustanko hullujen haaremin, uskonlahkon

vai kirjoitanko vain haparoivan runon

hämään jotakuta pahaa-aavistamatonta

vai menenkö baariin

oivallan ja unohdan uudestaan

tukehdun oksennukseen, kompastun matkalla leipäjonoon

välittömyyden saavuttaa vain ollessaan sekaisin

sitä varten shamaaneilla on huumeet, tietävät salatut todet

jo muinaiset intiaanit keksivät kaiken, mitä kannatti keksiä

muu on harhautusta ja ajanhukkaa

elämä on korutonta pakoa

Pakoon pois päästä

tietoisuuden poimujen syövereissä
yksinäistä
palatessa yhteisöön
silmät eivät ole tottuneet, häikäisee
ei tiedä mistä puhua, kun ei näe
ota kiinni, opasta
läpi näiden kuolleiden saarekkeiden
liikuta huuliani
yhteisön loppu ja lohduton vapaus
hien tuoksu, suudelma
lopulta horisontissa erottuu lisää hahmoja
vanhan palo, kuinka kaunis näky
niin paljon enemmän kuin minä
kehon ja sielun yhtyessä loputtomaan virtaan
ajelehdimme takaisin maailmaan
jota haluamme vaalia
himon kohdatessa toisen
on hetki lohtua
valo ja pimeys
tuli ja vesi

Rakkautta ja relapseja

loppu lähenee
luvut tulevat täyteen
haudataanko piiloon
vai tuleeko kultainen kaiverrus
merkitysten spiraali sulkeutuu
aika-avaruus hidastuu
antaudun ja tunnustan
kahle auki, kahle kiinni
kissa tanssii pianon koskettimilla
kun miehesi ei ole kotona
minä imen vaikutteita
nautinko murenemisestasi?
itsestäni teen hauraan
ja samalla vahvan
ja viisaan
kun polku on kuljettu loppuun
otetaan kengät pois, mennään nukkumaan ja lähdetään huomenna uudestaan

Muusa

itken

koska minulla ei ole sanoja

suutelen

koska minulla ei ole kielikuvia

älä jätä minua

älä ota minua

alista

alistu

ole minun muusani

piilopulloni

särkynyt peilini

huulipunatahra

ja himon tuoksu

metsä palaa, tuuli kääntyy

pysynkö kovana?

vai otanko vielä yhden kanssasi?

puhutaan yhdessä kielillä

Nöyryys

matkan varrella

yhden olen oppinut

nöyryys on tärkein

Merta

pidä minut pinnan alla

äläkä perkele yritäkään sanoa vastaan

olet tekosyyni, tukeni                    

kun happi alkaa loppua

älä perkele vaan päästä irti

itsepä lähdit tähän mukaan

minä saan tehdä mitä minä haluan

ja sinun tehtäväsi on pitää turpasi kiinni

 ja katsoa, etten enää nouse pintaan

Portti

liikaa aikaa ajatella

siitäkö lopulta kaikessa kyse

joskus seiniin tuijottelu auttaa

joskaan ei maalin kuivumisesta halkeiluun

meditoiva munkkikin

raataa suurimman osan päivästä pellolla

ruudun heijastuksesta

näkee hetkittäin itsensä

kun suitsuke on palanut loppuun

Enemmän kuin

hevonen potkii rakkaudesta
ja repii tuomitun kappaleiksi
kaksi kättä kahlehdittu
aikansa kohtalon orjia
odottaa ilmaston lämpenemistä
kysyy sanattomia kysymyksiä
jakaa salaisia suudelmia
kun kakun voi  syödä ja jättää syömättä
olemisen määrittämättä
silloin vihdoin koittaa vapaus
lopulta jotakin aina sattuu

Kunnianhimo katosi

kunnianhimo

katosi

sainko muka jotain valmiiksi?

lauseeni lausuttuna

hoidan näitä heikkoja

kerron heille tarinaa, jossa ei tapahdu mitään

sanon: osallistukaa tutkimukseeni, se ei käsittele mitään!

viitsimättömyyden vapauttava kliimaksi - vihdoinkin

minunko yksin piti päättää, mikä on tärkeää?

olenhan vain pisara

yksin en saa vesilasiinkaan myrskyä

vielä pari loppuun kaluttua kielikuvaa

ja kierin takaisin onkalooni

kaikki on hetken kaunista

sitten alkaa ikuisuus ja aika tulee luovuttaa

Juhlapäivä

naama peruslukemilla

pilleri huulilla

ei jaksa

mutta ei haittaa

kun ei kiinnostakaan

sohvaan syöpyy

elämän mentävä jälki

liian vanha vaivautumaan

liian monta jokea virrannut

kun viimeinen uni on unohdettu

kieritään aidan ali kohti kielekettä

ei onnellista loppua sittenkään

Horisontti

tulit kotiin

ahdistuneena

siitä, mitä viestit ulos itsestäsi

sinä itkit ja vakuuttelit, että yrität

minä lohdutin

minä pysyin ulkoisesti tyynenä

kunnes tajusin

minä en ole enää aikoihin yrittänyt

tyyneyden, hiljaisuuden maskini mureni

patoni murtui, yhdyin itkuusi, yllyin vielä kovemmaksi

horisontti kun katoaa

ei ole enää, mihin verrata

lopulta helpotti

Meinuus

joku sisälläni jakaa mielipiteitä

joita en tunnista, tullut ajatelleeksi

tai välttämättä edes allekirjoita

ne pulpahtelevat kuin kuplat

kun kerron tunteista

tilanteessa, jossa en ole tuntemista tunnistanut

mikä se on, mikä sisimmästäni kertoo salaisuuksia?

minä, maailma, vaiko jotakin siinä välillä

utuinen portti, rapistuva maali,

se kulunut naamari, tai heitetty lantti

kenestä minä puhun

kun puhun itsestäni?

Pitkäjänteisyys

tarvitsen kahleet 
vain jotta voisin tavoitella avainta
terveelliset elämäntavat
tavoitteena aina maantantaina
myönnän: ei minulla ole riittäviä voimia
tahdon vain päästää irti ja leijua
rakastumisen huumassa
kunnes tuulenvire lakkaa kantamasta
kukasta kukkaan
kunnes hautaudun maahan
kun siivet lopulta katkaistaan
muistelen metten haalistuvaa tuoksua
tuoko kummulleni kukaan silloin kukkia?

Viesti tulevaisuudesta

haluaisin matkata ajassa 
tapaamaan itseäni nuorena 
aralle sielulle kertoa
minkälaiset naiset mua nyt rakastaa 
"kauniit, vahvat, salamyhkäiset 
sellaiset, joista haaveilet 
lopulta saat sen, minkä ansaitset 
myös kadotuksen, jos hölmöilet."

Luova ihminen

katsokaa! kuulkaa!

minäkin osaan luoda,

minullakin on ajatus!

keksin vertauskuvan,

oivaltavan lauseen!

piirsin tunteeni, kirjoitin tarinan!

minäkin vaadin tulla jo kuulluksi!

se on sitä paitsi minun tarinani!

(vaarana on, että timanttini hioutuu vielä pilalle

neljännestunti on pian kulunut umpeen)

terapiaprojekti, kansantaide,

televisio-ohjelma

särkyneissä haaveissa palkinto ja paikka kokoelmissa

toisaalta, väliäkö sillä

tai tällä

toiset tehköön

ja toiset päättäköön

Merkityksen kartoitus

välillä, toisinaan

yritän epätoivoisesti ymmärtää

rakentaa mielelleni raameja

etsiä sen intertekstuaalisia salaviestejä

sillä maailmankuvani loogiset rakennuspalikat

olisi saatava paikoilleen

muuten perii kadotus

kuolema ja hairahdus

väärä oppi ojaan kaataa

vain toisinaan, hetkittäin

ymmärrän hakevani turhaan

mitään, mitä haen, ei ole olemassa

sitten jälleen unohdan

ja jatkan

merkityksen kartoittamista

Olen epänormaali

huusin:
haluan olla normaali, haluan olla normaali!
mutta enhän minä halua
sillä olla epänormaali,
se on kaikki, mitä minulla on


se on...
katu sateen jälkeen
tähtitaivas puistoaukion yllä
punainen helmi lasin pohjalla
vitonen talvitakin taskussa


mitä minulle jää, jos minulta viedään minä?
normaali


se on...
täydellinen kirjasarja
uudet kesärenkaat
maalattu puistonpenkki
kattlilallinen nakkisoppaa jääkaapissa


huusin, kun hätäännyin
että tässä pitäisi jotenkin muuttua
jotta pärjäisi
mutta mieluummin olen sinut - olen minä
olen epänormaali

It always sounds better in english

expect nothing. do it anyway.

Keskiyön uhkapeluri

keskiöinen uhkapelaaja pelaa
venäläistä rulettia kuudestilaukeavallaan
kun pyhimyksestä kuoriutui synnintekijä
tuli häviäjästä yönyli voittaja


anna minulle morfiinia lievittääksesi kipuni
anna minulle matkalippu ja lennätä minut pois
anna minulle pillua ja huuda nimeäni!


jokainen tiedetty riippuvuus
aivotoiminnan lamauttava kiintymys
regressio, käänteinen evoluutio
eskapismia matalassa haudassa

Vain ajatus

toiset eivät ymmärrä

kun yrität kertoa

kuinka he voivat

pelastaa itsensä

mitenkähän se on mahdollista?

ovatko he tyhmiä?

suurinkin älykkö

sortuu vääjäämättömään virhepäätelmään

helpommin kuin uskoisikaan

yrittäessään selittää

kymmenenulotteista todellisuutta

yhdestä pisteestä

mutta ei kai se tarkoita

ettei ole enää mitään puhuttavaa?

Aloitin työt

runosuoneni ehtyi

Pieni tuntematon

uskomatonta,

kuinka helppoa on etsiä itseään löytämättä mitään

luulla käyvänsä dialogia

kun yrittää vain voittaa väittelyn

holhota ja syyllistää

tai keksiä hataria selityksiä

sinäkö,

entinen, tuleva, nykyinen,

muka tunnet minut parhaiten?

Pieni rakkausruno

rakastan sinua

kuin tuhatta lintua

matkalla kohti vuoria

Päivän mietelause

aina voi elää vielä yhden päivän

kuin viimeisen

vaan jos viimeistä päivää eläminen

on syy kuoleman janoamiselle

ollaan todella ongelmissa

Uraputki

ajattelin kirjoittaa kirjan itsetuhosta

mutta kirjoittajan täytyy tuntea aiheensa

projekti osoittautui liian vaaralliseksi, joten hylkäsin sen

masennuin

suuri työni jäi tekemättä

ajauduin yhä syvempään itsetuhoon

Loistava itsesääli

itke kyyneliä paperille

levitä niitä sulkakynällä

sisäinen kriitikkosi herää

itseään toistava ennustus

sano, että olet huono

niin olet huono

itkupotkuraivarisi herättää lopulta koko talon

ja he yhtyvät sinuun

no, ainakin olette maailman kanssa jostakin samaa mieltä

mikä voitto, mikä loistava itsesääli

Vastaranta

jos sua, laps, tää meno masentaa

katso peuraa silmiin

nuku puron sylissä

herätessäs muistele unias

kukkulan korkeimmalta kohdalta

näät laakson ja kimmeltävän meren

kuuntele kuin korpit laulaa

selkä porttia päin

se on sielun temppeli

unohdat kaikkesi hetkeks

ja jo talsit rinnettä alas

kirkkaassa kevätsäässä

Ylitysyritys

nihilismi on ylitettävä

ei vaihtoehtoja

merkityksettömyys tuhottava

tarkoitus vallattava takaisin

kansakunta syrjäytyneitä

eristetyn egon alttarille uhrattuna

juomassa omaa vertansa

ruumiin kuolema

on parempi kuin sielun

juuret, joista väitetään, ettei niitä enää ole

on revittävä maasta

poltettava

tuhkasta nousee uusi elämä

lumihiutale sulaa sadepisaraksi

kastelee valtameren

kunnia

on silkkaa valetta

vastuu

tärkeintä varjella

tee jotakin tärkeämpää kuin itse olet

tai et koskaan pääse pyörteestä

Luola

syvällä luolassa emme pelkää mitään

vapaamielisyys on nimemme

seikkailu elämäntyömme

viimeisessä kolkassa ei näy edes varjoja

lepattamassa liekin loimussa

kysymässä, peilaamassa

kuljemme rohkeana

muna pystyssä, haarat levällään

tietäen kaikki vastaukset

löytäen jokaisen sanan

vaan välkähtäessä öinen saalistaja sähähtää

juoksee kannon alle karkuun

joku liikuttaa valoa

se et ole sinä itse

karvat nousevat pystyyn

selkä kääntyy köyryyn

unohdat, mitä olit juuri ajattelemassa

varjojen reunat ovat nyt terävät

sinua työnnetään kohti luolan suuta

”ei!” huudat

”en halua kadota!”

taikavoimasi ovat vaarassa tulla menetetyiksi

kuivuuko kiima? epävarmuus valtaa alaa!

tuli!

Kiitos

älä pyydä anteeksi

älä valita

älä näytä tunteita

älä luovuta

älä selitä

unohda se

nouse ylös

lopeta tuo

mieti tulevaisuutta

mene töihin

kiitos. nyt ymmärrän. nyt selviän taas kaikesta.

Tänään olen jumala

Tänään olen kuningas
murskaan viholliseni
kaikki tieltäni
älä vittuile minulle
tiedän heikot kohtasi
näen lävitsesi
viiltävällä, samealla katseellani


sinä olet tänään minun
orjani
sillä minä olen jumala
ja tiedän kaiken


minua ravitsee viha
ylimielisyys
olen virheetön
olen miehesi
tuon taivaan ja helvetin
ja saan sinut haluamaan lisää
tänään olen enemmän
kuin sinä koskaan saatat olla


minulta ei pakene mikään
en osoita armoa
olen leijona ja kettu

Sinä (minä)

sano, että rakastat minua

huuda se minulle

en saa selkoa

kaikki on liian sekavaa

sameaa, sumuista

sakeaa

teeskentele edes arvostavasi

tee oloni tärkeäksi

en välitä, vaikka se olisi valetta

laita minut kahleisiin

heitä pois avain

vie passit ja viisumit

työluvat, pääsykoekirjat

ota vastuu harteiltani

sano, että se on okei

olen niin väsynyt yrittämään

ymmärtämään

tarvitsen vain sinua

jaksamaan, että jaksaisin itse

mutta tätä en voi ääneen pyytää

sillä kohta jo haluan taas muuta

Matkalla

hikisenä
kahvilassa
hiukset liimaantuneina päänahkaan
vaikka eilen kävin suihkussa
vaahtoa posliinikupissa
kertakäyttölusikka
kevyttä jazzia 
sitä en niin ymmärrä
mutta se vahvistaa oikeanlaista tunnelmaa
teen tilaa
siirrän matkalaukkuani pitkin kapeaa käytävää
ikkunasta näkee ihmisvilinää
vieraita maisemia
olen matkalla
hetken onnellisena

Sanaton huutaja

olen aivan holtiton
tuhoon tuomittu
sanaton
pyörin
huudan
sanoista ei saa selvää
ne eivät muodosta miellyttäviä 
älyllisiä
lauseita
vain yhden asian osaan
petos
petos itseä,
 sinua,
 maailmaa kohtaan
perustelen sen näillä sanoilla, joita huutelen
pyöriessäni ympyrää
ne eivät muodosta uskottavia väitteitä
muusta kuin siitä
että olen pyörteessäni tuhoon tuomittu
sanaton huutaja

Perjantai

sitoutumiseni sipsipussiin
on vahvempi kuin omiin juuriin
ajatella, mikä riimi! - tai ennemminkin,
mikä tiimi

Turpa kiinni ja nussi

mitä helvetin järkeä
on kirjoittaa runo siitä
ettei halua tuhlata aikaa puhumiseen
että haluaa vain naida
jos haluat hukuttaa 
suorapuheiseen syvänteeseesi
yritä välttää olemasta
niin helvetin läpinäkyvä
mitä sakeampaa
sen helpompaa
lakkaa siis lässyttämästä
tartu kyrpään

Emiko

jälleen mieleeni palautuu se päivä

kun minut hetkeksi pelastettiin helvetistä taivaaseen

istuin baarin jakkaralla, vastapäätä kuolema

vastapuolella mailmaa kuihtunut rakkaus, johon en tahtonut palata

olin jo ennättänyt luovuttaa

silloin minut tultiin pyytämään pöytääsi

meidät esiteltiin

siinä meni viimeinen juna, kun kanssasi oli niin kovin kiehtovaa keskustella

pääsin luoksesi yöksi

rakastuin

myöhemmin kai sinäkin

ne kolme viikkoa olin uudesti syntynyt

muut sitä tuskin ymmärsivät, enkä minä muista välittänyt

olit terälehti kämmenelläni

odottamassa tuulenpuuskaa, salaa tiesin sen

mutta tahdoin antaa sinulle ja hetkelle kaikkeni

kun saapui aika lentää kotiin, toivoin koneen putoavan

kauheampaa ei ollut kuin mitä tiesin odottaa

ansaittua vihaa

jouduin ulos, selvisin, mutta sinä jäit

et luokseni, vaan sinne jonnekin

siitä on kohta kolme vuotta

minä maailman tällä puolen, sinä siellä jossakin

toivottavasti edes elossa

minä nyt ainakin joten kuten

meillä molemmilla uudet rakkaudet

en oikeastaan enää kaipaa sinua

en ole kaivannut pitkään aikaan

kaipaan vain sitä aikaa, kun sinä hetkeksi pelastit minut

sinne palaan muistoissani yhä uudestaan

kun ensimmäistä kertaa uusi maailma aukeaa

kiitos ajastasi

Lankeemus

se siitä
jumala putosi pilveltä
kauhusta jäykkänä
perheonni on vaarassa särkyä
riippuvuutta
vai silkkaa vastuuttomuutta
pahoja tekoja
ajattelematta toisia
voiko ymmärrystä ja hyväksyntää vaatia
kylmä sydän revitään rinnasta
kun karkotetaan taivaasta
anteeksipyyntö voi olla liian myöhäistä

Ylösnousemus

ylettömästi viikkotolkulla ryypättyäni minä sitten lopulta huomasin

etten häpeä enää mitään

minä, joka häpesin kaikkea

olin kadottanut tämän tunteen täydellisesti

hämmennyin

onko tapahtunut jokin sisäkuoren uloskääntyminen

käärme loi nahkansa ja nahka alkoi elää omaa elämää

olen sinut kaikkien syntieni kanssa

tämä voi tarkoittaa vain lähestyvää kuolemaa

ellen…

ellen olekin jo jonkin sortin jumala

eräs myöhäisilta esittelin itseni tuntemattomalle naiselle baarissa

esittelin itseni jumalaksi

en häpeä sitäkään

myönnetään, minua hieman pelottaa

Takaa

etäännyn silmistäni
senttejä joitakin
se pyrkii ulos vatsastani
uusi korkeus, tai uusi pohja
viiveellä toimiva todellisuus
tätäkö aina halusin
olenko tässä vai ulkosalla
osana samaa todellisuutta
vain tarkkailijana fyysisessä kehossa
jota en pysy enää erottamaan taustasta
ehkä näen nyt oikein
nurkan takaa
hetken verran korkeampaa
lähempänä tyhjyyttä


enpä irtautunut riittävän kauas
en nähnyt niskaani
johon tarttua

Jatkoa edelliseen

Alussa jokin oivallus
sitten ei mitään uutta
vanhaa uusilla sanoilla
kuten elämä

Maailmanselitys

runoilija on epäonnistunut filosofi
ja filosofi epäonnistunut runoilija
kumpainenkin toivoton totuuden tavoittelija
kehon kieleen kompastuva
eikä käsikään perimmäistä tavoita
ei tunne transsendenttia

Aamusta

sama silmien sulkemisen haikeus
samat haaleat unet
sama heräämisen vaikeus
ne ovat olleet samoja jo viikkokausia
merkityksettömyyden köysi kiristyy spiraalina kaulalleni
kurkkuni on aamuisin käheä
sillä yöt huudan apua
pois piirileikistä, joka yhä pienenee
mutta kun unensa päivänmittaan unohtaa
unohtaa päättäväisyyden paremmasta
elää valveilla kuin horroksessa
kohdatakseen vasta sänkyyn kiivetessä jälleen todellisuuden
pakene. masturboi tai itke itsesi uneen

Kuolleet idolit

tapa idolisi, sanotaan
itse en ole siihen vielä kyennyt
ja kuinka voisinkaan
kun he ovat jo tappaneet itse itsensä
jumalani on kuollut
jumalani on kuolema
humalani on kuolema
idolini valuivat humalaan
kuinka saatoinkaan
olla kyseenalaistamatta humalaa
idolieni kohtaloa
kuolemassa he nyt elävät ikuisesti
kaatavat pilven reunalta sateen niskaani
jumaliksi minä heidät nostin
kuolleet idolit
itsensä tappaneet

Dekadentoitunut viini

viinilasi pöydän reunalla
punainen helmi pohjalla
valumajäljet ja sormenjäljet
jäljet eilisestä, vai oliko se toissapäivä
kaksi kesken jäänyttä kirjaa
petaamaton sänky
valmiiksi saamisen pelko

Haiku

pimeän jälkeen
lyhty yksin puistossa
valaisee tietä


nostan katseeni
taivas on sinimusta
poissa ihmiset


puusaunan tuoksu
kuljen kohti taloja
kaikki uusittu


turvallisuutta?
idylli on tuhottu
en ole kiinnostunut


valtatien melu
siltaa ylittäessä
palaan kotiini

Hylky

bumerangina luokseni palaa
sillä keskosena sinut synnytin


vaan jos et olekaan oppinut lentämään
silloin en sinua sutten suista voi pelastaa
sillä paperiveitsi ei ole kynää terävämpi


älä palaa tänne koskaan
kun tulet, en ole enää paikalla

Maaliskuu

kuule kuinka lumi sulaa
lintu laulaa lähiössä
betonin välissä metsikössä
vesipisara tippuu koivun oksalta
suojahanki puistokyltiltä
aurinko hymyn takaa
muuta tarkoitusta ei tarvita

Optimisti

puhuin lasiini

se ei vastannut mitään

join sen tyhjäksi

Alku

Minä en ole runoilija. Minä en ole kirjailija. Minä en ole juuri mitään, kuten ei kukaan meistä. Tavoittelen tavoittamatonta, Tavoittelen totuutta. Tavoittelen tietä tyhjyyden tuolle puolen. Teen dokumentointeja havainnoistani. Mikäli ne joskus tavoittavat toisen sielun tässä kuolleiden saarekkeiden meressä, olen saavuttanut jotakin.