Toteen käynyt

minkä pelosta toisia syytin
se itseäni kohtasi
liikaa luotin 
liikaa petin
ei enää soi puhelin
enkä siihen vastaisikaan

Kuolema vieroittaa

sanotaan, että rakkaus on huume
mutta niin on viina, herska ja kannabis
ja kofeiini on huume
päässäs ja housussas on huume

koukussa elämään
vieroituksena kuolema

suola on huume, suklaa on huume
runkkaus ja paneminen, siinä vasta huumeet
happi on huume
huume on vittu huume

tv on huume, kirja on huume
laskuvarjohyppy on taivaiden huume
riippuvuus, viimeinen oljenkorsi
mieti, sä oot mun huume

koukussa elämään
vieroitus, kuolema

Haaveet

ei joen virtaan voi kirjoittaa
eikä unemiaan omistaa
ja jos vuorille sä pakenet
murheesi selässäsi kannat

Tahdon voimaa

minulla ei ole tahdonvoimaa

ei itsekuria

ei pitkäjänteisyyttä

minä vain aaltoilen ja putoan

ja kun yritän rakastaa sitä, epäonnistuu sekin

paitsi silloin, kun hetkeksi unohdan

kerran panin huoraa

koska en halunnut loukata häntä

Katoa

itsetuntooni iskettiin
jälleen kuvitteellinen keihäs
lisää pillereitä ja meditaatiota
kunnes kaikki kiinnepisteet on kadotettu

ei muuta sanottavaa

Se on tehty

kuka olin silloin, entä nyt

olinko silloin, olenko nyt

jos en itseäni, osaanko tyydyttää ketään

perustanko hullujen haaremin, uskonlahkon

vai kirjoitanko vain haparoivan runon

hämään jotakuta pahaa-aavistamatonta

vai menenkö baariin

oivallan ja unohdan uudestaan

tukehdun oksennukseen, kompastun matkalla leipäjonoon

välittömyyden saavuttaa vain ollessaan sekaisin

sitä varten shamaaneilla on huumeet, tietävät salatut todet

jo muinaiset intiaanit keksivät kaiken, mitä kannatti keksiä

muu on harhautusta ja ajanhukkaa

elämä on korutonta pakoa

Pakoon pois päästä

tietoisuuden poimujen syövereissä
yksinäistä
palatessa yhteisöön
silmät eivät ole tottuneet, häikäisee
ei tiedä mistä puhua, kun ei näe
ota kiinni, opasta
läpi näiden kuolleiden saarekkeiden
liikuta huuliani
yhteisön loppu ja lohduton vapaus
hien tuoksu, suudelma
lopulta horisontissa erottuu lisää hahmoja
vanhan palo, kuinka kaunis näky
niin paljon enemmän kuin minä
kehon ja sielun yhtyessä loputtomaan virtaan
ajelehdimme takaisin maailmaan
jota haluamme vaalia
himon kohdatessa toisen
on hetki lohtua
valo ja pimeys
tuli ja vesi

Rakkautta ja relapseja

loppu lähenee
luvut tulevat täyteen
haudataanko piiloon
vai tuleeko kultainen kaiverrus
merkitysten spiraali sulkeutuu
aika-avaruus hidastuu
antaudun ja tunnustan
kahle auki, kahle kiinni
kissa tanssii pianon koskettimilla
kun miehesi ei ole kotona
minä imen vaikutteita
nautinko murenemisestasi?
itsestäni teen hauraan
ja samalla vahvan
ja viisaan
kun polku on kuljettu loppuun
otetaan kengät pois, mennään nukkumaan ja lähdetään huomenna uudestaan

Muusa

itken

koska minulla ei ole sanoja

suutelen

koska minulla ei ole kielikuvia

älä jätä minua

älä ota minua

alista

alistu

ole minun muusani

piilopulloni

särkynyt peilini

huulipunatahra

ja himon tuoksu

metsä palaa, tuuli kääntyy

pysynkö kovana?

vai otanko vielä yhden kanssasi?

puhutaan yhdessä kielillä

Nöyryys

matkan varrella

yhden olen oppinut

nöyryys on tärkein