saisinko pyytää teitä istumaan alas
tähän vanhaan kapakkaan vastapäätä minua
ja voisitteko sitten ystävällisesti katsoa ikkunasta
noita ulkona vaeltavia inehmoja
tuota erästä pyörätuolissa, umpihumalassa
tuota yh-äitiä kiroamassa lastansa
tuota hämmentynyttä ja yksinäistä vanhusta
tuota itkevää tyttöä, palaamassa kotiin
tiedän, ruutu on rasvainen ja pölyn peitossa
mutta olen varma, että näette heidän silmänsä
tuon kelmeänä väreilevän loimun
tuon herkän ja hauraan, elämän
tohtori sanoi, etten saisi enää ottaa
mutta toisitteko minulle vielä yhden viskin
sillä on muutakin, mitä aion teiltä pyytää
ja sitten en enää häiritse ikänään
millä tavoin sen ikinä tahdottekin tehdä
antakaa myötätuntonne heille
sillä minulla on tämä kasvain
ja aikani alkaa olla luetut
minunkin olisi jätettävä jälkeni
varmistettava, että kaikki pärjäävät
joten kun luovutan paikkani ja katoan
lupaatko rakastaa kaikkea elämää?
