Onnittelukirje

piilotin rakkaudentunnustuksen säkeiden väliin

painotin tiettyjä Kirjaimia

vaikka kirjeeseen kirjoitin vain hyvää syntymäpäivää

ja anteeksi kaksi kErtaa

ja mutaatio kulki nopeampaa

kuin käteni papeRilla

ja eksyin kun piti kysyä kuulumisia

kun en ollut ottanut taRpeeksi suuntaa-antavaa

joten jos osoitteesi on oikea

voit odottaa soivaa korttia

jossa toivon tapaavamme taas, berliinissä, dubAissa, helsingissä

jos osaat kuunnella rivien välistä

että miNä en oppinut virheistä

Orion

katsoin sinua katsomassa minua
luin huuliltasi sanoja
jotka olit kirjoittanut kuvamme alle
tänään tasan kolme vuotta sitten
vai oliko se neljä?

silloin minä itkin salaa kun kerroit jääväsi kaipaamaan
ja pian en enää muista, ole varma, 
tunnemmeko ollenkaan
mutta nyt kun vastasit, kun kysyin, että odotat
näin tähdenlennon silmää iskevän

kuvassa olemme selkokieliset uutiset
mutta tämä on postmoderni runo
ja minä kaipaan vain romantiikan aikaan
sano siis, tehdäänkö tylsyys kerran vielä pois,
vai itkenkö meitä nyt viimeisen kerran?

Itseinhon kertaluku

ääretön kertaa seitsemän vuotta
silmäkulmasta peilin kautta
pilke kulkee kohti menneisyyttä
valonnopeudella vääristyy

käännä katse karkuun juokse
ota päivä kerrallaan
mutta aivan kuten tuhoava pyrstötähti
se palaa aina radallaan

sitä korulipasta et sulkea voi
josta balleriinan varastit
vaikka pyörimästä se on lakannut
se peili ei tummene koskaan

Kengurun tahdon loikka

huutaa ja hakkaa
voi sitä parkaa
tahtoo vain emonsa pussiin

vanhana osaat
jo juosta ja laulaa
rakentaa mielesi utopian

mutta syli on silloin kylmentynyt
maailman realiteetit sinut turmellut

koita vielä näitä:
huumeet, masokismi ja itsemurha
jossainhan on oltava parempaa

Tuli paha

elämä muistuttaa elämästä

käytetystä väripaletista

kun maalaat muistot punaisella

näet ruusuja kaikkialla

kunnes kasteluvesi sotkee ääriviivat

valuu kehysten yli

ja kaikki mitä kirjoitimme

menneisyyden luolaseiniin

on täynnä vieraita symboleita 

vaikka tunnistammekin itsemme

kun laulamme leirinuotiolla

piirimme syntytarinaa

emme koska niin olisi tapahtunut

vaan jotta uskoisimme

että vaikkei liekkiä vangita

saa siitä kauniin kuvan

Silmäpako

ei kunnianhimoa...ajatukset häviää...katkaista napanuora ennen syntymää

ei tunnetta...kosketukset katoaa...katsoa pysäytettyä filmiä

Elävä ruumis

ohut, ohut aivokuori, pähkinää ei purtavaksi
korvasta sisään, suolesta ulos, suodatinta ei laisinkaan
ei kipinää lyö, ei johtimet johda, henkitorvesta valo hiipuu
katse ei kohdista, silmät seisoo, kuolonkankeus on vallannut kehon
jos voisi elämän aloittaa uudelleen