Kiitos

älä pyydä anteeksi

älä valita

älä näytä tunteita

älä luovuta

älä selitä

unohda se

nouse ylös

lopeta tuo

mieti tulevaisuutta

mene töihin

kiitos. nyt ymmärrän. nyt selviän taas kaikesta.

Tänään olen jumala

Tänään olen kuningas
murskaan viholliseni
kaikki tieltäni
älä vittuile minulle
tiedän heikot kohtasi
näen lävitsesi
viiltävällä, samealla katseellani


sinä olet tänään minun
orjani
sillä minä olen jumala
ja tiedän kaiken


minua ravitsee viha
ylimielisyys
olen virheetön
olen miehesi
tuon taivaan ja helvetin
ja saan sinut haluamaan lisää
tänään olen enemmän
kuin sinä koskaan saatat olla


minulta ei pakene mikään
en osoita armoa
olen leijona ja kettu

Sinä (minä)

sano, että rakastat minua

huuda se minulle

en saa selkoa

kaikki on liian sekavaa

sameaa, sumuista

sakeaa

teeskentele edes arvostavasi

tee oloni tärkeäksi

en välitä, vaikka se olisi valetta

laita minut kahleisiin

heitä pois avain

vie passit ja viisumit

työluvat, pääsykoekirjat

ota vastuu harteiltani

sano, että se on okei

olen niin väsynyt yrittämään

ymmärtämään

tarvitsen vain sinua

jaksamaan, että jaksaisin itse

mutta tätä en voi ääneen pyytää

sillä kohta jo haluan taas muuta

Matkalla

hikisenä
kahvilassa
hiukset liimaantuneina päänahkaan
vaikka eilen kävin suihkussa
vaahtoa posliinikupissa
kertakäyttölusikka
kevyttä jazzia 
sitä en niin ymmärrä
mutta se vahvistaa oikeanlaista tunnelmaa
teen tilaa
siirrän matkalaukkuani pitkin kapeaa käytävää
ikkunasta näkee ihmisvilinää
vieraita maisemia
olen matkalla
hetken onnellisena

Sanaton huutaja

olen aivan holtiton
tuhoon tuomittu
sanaton
pyörin
huudan
sanoista ei saa selvää
ne eivät muodosta miellyttäviä 
älyllisiä
lauseita
vain yhden asian osaan
petos
petos itseä,
 sinua,
 maailmaa kohtaan
perustelen sen näillä sanoilla, joita huutelen
pyöriessäni ympyrää
ne eivät muodosta uskottavia väitteitä
muusta kuin siitä
että olen pyörteessäni tuhoon tuomittu
sanaton huutaja

Perjantai

sitoutumiseni sipsipussiin
on vahvempi kuin omiin juuriin
ajatella, mikä riimi! - tai ennemminkin,
mikä tiimi

Turpa kiinni ja nussi

mitä helvetin järkeä
on kirjoittaa runo siitä
ettei halua tuhlata aikaa puhumiseen
että haluaa vain naida
jos haluat hukuttaa 
suorapuheiseen syvänteeseesi
yritä välttää olemasta
niin helvetin läpinäkyvä
mitä sakeampaa
sen helpompaa
lakkaa siis lässyttämästä
tartu kyrpään

Emiko

jälleen mieleeni palautuu se päivä

kun minut hetkeksi pelastettiin helvetistä taivaaseen

istuin baarin jakkaralla, vastapäätä kuolema

vastapuolella mailmaa kuihtunut rakkaus, johon en tahtonut palata

olin jo ennättänyt luovuttaa

silloin minut tultiin pyytämään pöytääsi

meidät esiteltiin

siinä meni viimeinen juna, kun kanssasi oli niin kovin kiehtovaa keskustella

pääsin luoksesi yöksi

rakastuin

myöhemmin kai sinäkin

ne kolme viikkoa olin uudesti syntynyt

muut sitä tuskin ymmärsivät, enkä minä muista välittänyt

olit terälehti kämmenelläni

odottamassa tuulenpuuskaa, salaa tiesin sen

mutta tahdoin antaa sinulle ja hetkelle kaikkeni

kun saapui aika lentää kotiin, toivoin koneen putoavan

kauheampaa ei ollut kuin mitä tiesin odottaa

ansaittua vihaa

jouduin ulos, selvisin, mutta sinä jäit

et luokseni, vaan sinne jonnekin

siitä on kohta kolme vuotta

minä maailman tällä puolen, sinä siellä jossakin

toivottavasti edes elossa

minä nyt ainakin joten kuten

meillä molemmilla uudet rakkaudet

en oikeastaan enää kaipaa sinua

en ole kaivannut pitkään aikaan

kaipaan vain sitä aikaa, kun sinä hetkeksi pelastit minut

sinne palaan muistoissani yhä uudestaan

kun ensimmäistä kertaa uusi maailma aukeaa

kiitos ajastasi

Lankeemus

se siitä
jumala putosi pilveltä
kauhusta jäykkänä
perheonni on vaarassa särkyä
riippuvuutta
vai silkkaa vastuuttomuutta
pahoja tekoja
ajattelematta toisia
voiko ymmärrystä ja hyväksyntää vaatia
kylmä sydän revitään rinnasta
kun karkotetaan taivaasta
anteeksipyyntö voi olla liian myöhäistä

Ylösnousemus

ylettömästi viikkotolkulla ryypättyäni minä sitten lopulta huomasin

etten häpeä enää mitään

minä, joka häpesin kaikkea

olin kadottanut tämän tunteen täydellisesti

hämmennyin

onko tapahtunut jokin sisäkuoren uloskääntyminen

käärme loi nahkansa ja nahka alkoi elää omaa elämää

olen sinut kaikkien syntieni kanssa

tämä voi tarkoittaa vain lähestyvää kuolemaa

ellen…

ellen olekin jo jonkin sortin jumala

eräs myöhäisilta esittelin itseni tuntemattomalle naiselle baarissa

esittelin itseni jumalaksi

en häpeä sitäkään

myönnetään, minua hieman pelottaa

Takaa

etäännyn silmistäni
senttejä joitakin
se pyrkii ulos vatsastani
uusi korkeus, tai uusi pohja
viiveellä toimiva todellisuus
tätäkö aina halusin
olenko tässä vai ulkosalla
osana samaa todellisuutta
vain tarkkailijana fyysisessä kehossa
jota en pysy enää erottamaan taustasta
ehkä näen nyt oikein
nurkan takaa
hetken verran korkeampaa
lähempänä tyhjyyttä


enpä irtautunut riittävän kauas
en nähnyt niskaani
johon tarttua

Jatkoa edelliseen

Alussa jokin oivallus
sitten ei mitään uutta
vanhaa uusilla sanoilla
kuten elämä

Maailmanselitys

runoilija on epäonnistunut filosofi
ja filosofi epäonnistunut runoilija
kumpainenkin toivoton totuuden tavoittelija
kehon kieleen kompastuva
eikä käsikään perimmäistä tavoita
ei tunne transsendenttia

Aamusta

sama silmien sulkemisen haikeus
samat haaleat unet
sama heräämisen vaikeus
ne ovat olleet samoja jo viikkokausia
merkityksettömyyden köysi kiristyy spiraalina kaulalleni
kurkkuni on aamuisin käheä
sillä yöt huudan apua
pois piirileikistä, joka yhä pienenee
mutta kun unensa päivänmittaan unohtaa
unohtaa päättäväisyyden paremmasta
elää valveilla kuin horroksessa
kohdatakseen vasta sänkyyn kiivetessä jälleen todellisuuden
pakene. masturboi tai itke itsesi uneen

Kuolleet idolit

tapa idolisi, sanotaan
itse en ole siihen vielä kyennyt
ja kuinka voisinkaan
kun he ovat jo tappaneet itse itsensä
jumalani on kuollut
jumalani on kuolema
humalani on kuolema
idolini valuivat humalaan
kuinka saatoinkaan
olla kyseenalaistamatta humalaa
idolieni kohtaloa
kuolemassa he nyt elävät ikuisesti
kaatavat pilven reunalta sateen niskaani
jumaliksi minä heidät nostin
kuolleet idolit
itsensä tappaneet

Dekadentoitunut viini

viinilasi pöydän reunalla
punainen helmi pohjalla
valumajäljet ja sormenjäljet
jäljet eilisestä, vai oliko se toissapäivä
kaksi kesken jäänyttä kirjaa
petaamaton sänky
valmiiksi saamisen pelko

Haiku

pimeän jälkeen
lyhty yksin puistossa
valaisee tietä


nostan katseeni
taivas on sinimusta
poissa ihmiset


puusaunan tuoksu
kuljen kohti taloja
kaikki uusittu


turvallisuutta?
idylli on tuhottu
en ole kiinnostunut


valtatien melu
siltaa ylittäessä
palaan kotiini

Hylky

bumerangina luokseni palaa
sillä keskosena sinut synnytin


vaan jos et olekaan oppinut lentämään
silloin en sinua sutten suista voi pelastaa
sillä paperiveitsi ei ole kynää terävämpi


älä palaa tänne koskaan
kun tulet, en ole enää paikalla

Maaliskuu

kuule kuinka lumi sulaa
lintu laulaa lähiössä
betonin välissä metsikössä
vesipisara tippuu koivun oksalta
suojahanki puistokyltiltä
aurinko hymyn takaa
muuta tarkoitusta ei tarvita

Optimisti

puhuin lasiini

se ei vastannut mitään

join sen tyhjäksi

Alku

Minä en ole runoilija. Minä en ole kirjailija. Minä en ole juuri mitään, kuten ei kukaan meistä. Tavoittelen tavoittamatonta, Tavoittelen totuutta. Tavoittelen tietä tyhjyyden tuolle puolen. Teen dokumentointeja havainnoistani. Mikäli ne joskus tavoittavat toisen sielun tässä kuolleiden saarekkeiden meressä, olen saavuttanut jotakin.