iLoinen

pääni on täynnä loisia
jotka sumentavat näköni
ajatella niitä toisia
jotka joutuvat luokseni

voin antaa heille vain hiljaisuutta
eivätkä he osaa minua tuomita
osoittaa välinpitämättömyyttä
kun eivät tiedä loisteni juonia

ei kysyvä tieltä eksy
mutta minä en osaa enää sanoja
tulee syksy, eikä syntejä ole pois pesty
roudasta täyttyy maantienoja

Ei

kaksi sameaa vokaalia
niitä en tahtonut kuulla
luulin, on jotain otettavaa
kysymättä annettavaa
turha syyttää diagnoosia
kun ei ymmärrä toisia
vastuuta myöhäistä oppia
kun katsoo sielun sirpaleita