sinä vihaat minua koska kiihotan sinua etkä halua nähdä päivänvaloa, pintani säröä juot siis pimeyden maljan ja koettelet minua minä pelkään sinua koska kaipaan sinua enkä enää uskalla riisua huntua kasvoilta nyt tämä pelkuri katoaa unohduksen virtaan vaan hikemme pisarat vielä yhtyä lupasivat kun kuohuva kaadetaan jäihin yhteisen maljan uskoit, että olen aina rehellinen sano sitten, mille otamme?
enpä olisi uskonut en todellakaan olisi koskaan uskonut
koska luulin, etten pidä keijukaisista varsinkaan hunnutetuista mutta juodessani ikuisen nuoruuden kaivosta kuin viimeistä päivää, pitää tarkentaa joku nykäisi minua hihasta siinä oli jotakin vierasta en tiennyt, kuka tanssittaa ketä kuka johtaa piirileikkiä tuo egyptin prinsessa mursi pala palalta pyramidini avasi uuden oven todellisuuteeni maan kadottua altani lähdin sitten lentoon mukanani vain lupaus vuoden päähän lupaus nostaa huntua ja elää taas ikuisesti nyt