Enemmän kuin

hevonen potkii rakkaudesta
ja repii tuomitun kappaleiksi
kaksi kättä kahlehdittu
aikansa kohtalon orjia
odottaa ilmaston lämpenemistä
kysyy sanattomia kysymyksiä
jakaa salaisia suudelmia
kun kakun voi  syödä ja jättää syömättä
olemisen määrittämättä
silloin vihdoin koittaa vapaus
lopulta jotakin aina sattuu