Juuret-on

etnisyyteni kyseenalaistettiin jälleen
siitä minä nautin
irtolaisia, karkulaisia?
hevosvarkaitten sukua
idän tavarajunalla tulleita
keisarinsa ja tsaarinsa surmanneita
entistä kulttuurieliittiä
huoria ja lihankäsittelijöitä
ja enemmän tätä maata kuin sinä
kynnenaluset täynnä multaa
katseessa tuikkivat tähdet
malta, niin kohta taas lähden

Viimeinen mohikaani

heimopäällikkö yritti opettaa meille
älä maksa, älä  omista
kaikki on saippuaa: käsissä katoaa
puhtaus on vapaa
mutta aika oli armotta ajamassa hänen ylitseen
metsät hakattiin, maa vuokrattiin, ilma sumennettiin
päällikkö oli sairas, hän tahtoi luopua paikastaan
pieni poika istui maassa ja pohti tulevaisuuttaan

Kaksoiselämää pt.2

on minut luotu
elämään tätä elämää
sisällä silvotun sielun
korvina pikkupojan itkun
kääpiön olkapäiltä kuiskii
nörtti ja peluri
tuholainen ja apuri

enkä koskaan tiedä
kuka illalla olen
kun aamulla herään
vain yöllä unessa
en ole joku muu

toinen hakee toisen vielä
toinen hakee toista vielä
käsiraudat puoliksi kiinni
orja ja orjuuttaja
vetävät pitkää tikkua lapsen haurailla luilla

ja kunnes horisontissa kohtaavat
maailman ympäri matkaajat
tikapuiden alla roikkuu
löysästi sidottu köysi
varattuna vastaukselle viimeiseen kysymykseen

älyn valta ja viehätysvoima
ikuisessa sodassa kynä ja valtikka
hukkuvaa ei kuitenkaan kukaan huomaa
sillä hänellä ei ole voimia huutaa

me kaikki kuolemme yksin
yhdessä