Eräs sumuinen iltapäivä

nyt kannattaa kirjoittaa
kun vielä uskaltaa
saattaa alkaa sadella
koivun oksat raapii kattoa
mitäs taas puhuttiin

kolme koiraa narulla
nauraa kadun juopoille
kuuta katsoo yksinainen
maata vasten halkokasa
puilla paljailla
naisilla rintavilla
on aina tähti taivaalla

sitä voi vammaista muistella
kun kädetön pelaa shakkia

pystynköhän kävellä?
kolme jalkaa kanilla
nainen antaa minulle vihdoinkin ylihuomenna

autolla pitkin jäistä tietä
hyytyy siihen kuunvalo
sitä pitkin tipumme pohjalle
ja paistamme siipemme toistaiseen

olen sekaisin sinusta
tästä sakeasta savusta
kaksi harmaata
kruuna tai klaava

tervetuloa uudelleen
reppu sekään ja mies mäkeen
eihän sitä kestä selvinpäin
kädet punasina
nousuja ja laskuja
nyt ollaan ylhäällä
mites täältä pääsee alas?

minä tiesin!
ennustinko siis myös tukevan rakkauden
vai petymyksen 
ikioman pinnallisuuden

ja kuin kellot jotka kelluvat öissä
niin suotkin kasvatat pursua hammastaan purren
kuka rakkaudesta sanoisi niin kaunista sanaa, jotta sitä ei kehtaisi kullalleen toistaa

nyt tulee joku?
tuleeko tästä krapula
nimimerkillä auta mua
mitä mä haluun?
mä haluun kaiken
hyväntekijä, joka ei keksi uuttakaan

She came from nowhere

she says read my thoughts
be the perfect stranger
but the deeper one digs
the further she runs
drags inside her mind

she's a rebel with chains
watching her shadow
play in the moonlight
i stare at the sky
to make the stars shine bright

i confessed her i am lazy
she said oh that's just fine
but perhaps i'm playing dead
let my image melt in her mind
taste the venom that flows within

she now says i'm alive
but we breathe the same air
behind the smog i see an image
of a beauty no one could handle
it sets the world ablaze

don't ask me where i'm from
she whispers with a grin
i take another shot
the aim is getting shaky
is the game becoming tame?

in the end...what is the end?
i start to turn on myself
in the end, it doesn't matter
for in the constant wave of change
for a moment, strangers melt

Pimeyden henki

rukoile universumilta pimeyttä
nähdä himmeinkin valo
kun se lopulta sammuu
vain silloin voit olla onnellinen
ettei kukaan hallitse
eikä mikään ole pysyvää
ja niin on hyvä