tähtiä ei enää näe
ei enää voi kutoa
galaksienvälistä seittiä
enää ei voi piirtää tähtikuvioita
nähdä omaa pienuuttaan
ja reittiä sinun luoksesi
olenko rakastajasi, kysyit
vanhanaikaista, ajattelin
eihän enää ole kauniita ihmisiäkään
ei enää ole
vain alaston mies vastapäisen talon ikkunassa
elämätön elämä tirkisteltävänä
ei enää ole taivaan valoa
eikä roolia sinulle
vaan onko nyt hyvä?
kysyn sinulta, koska en tahdo käskeä
vielä, kun suljen katseeni
näen muutakin kuin silmäluomeni
