Itseinhon kertaluku

ääretön kertaa seitsemän vuotta
silmäkulmasta peilin kautta
pilke kulkee kohti menneisyyttä
valonnopeudella vääristyy

käännä katse karkuun juokse
ota päivä kerrallaan
mutta aivan kuten tuhoava pyrstötähti
se palaa aina radallaan

sitä korulipasta et sulkea voi
josta balleriinan varastit
vaikka pyörimästä se on lakannut
se peili ei tummene koskaan