tämä nostalgia minut surmaa
kyyneleisiin hukuttaa
vaan kuin kastepisarat terälehdellä
sumuna se katoaa
ennen kuin maahan putoaa
joka ainoa aamu
ja joka ainoa kevät
kulkee kohti välttämätöntä loppuaan
kuljen minäkin
kilpikonnan perässä
joka yksin on elänyt jo sata vuotta
"sinun ongelmasi ovat vasta alkamassa"
se sanoo ja palaa kuoreensa
ja jälleen yksi kyynel, sumuna
nuolee vuoren rinnettä
loppuun asti muistelen, sinua
viimeistä kevättä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti