Teen paluuta

kaukana
kadoksissa
tuhat kilometriä
ja kymmenen tuntia
kuuntelen levyä
jonka sinä teit sinä aamuyönä
jolloin istuit sylissäni puistossa

enkä saa mitään mielestäni

lähetin jotakin kokoelmistani
kestää vielä kaksi viikkoa
tietää, osaatko lukea ajatuksiani

paetaanko sitten yhdessä?

ja mitä vanhemmaksi tulen
sitä nuoremmaksi minut teet
sillä vaikka sanoit, ettei sinulla ole sydäntä
jätit jäljen omaani
sinä yönä siinä puistossa
kun istuit sylissäni

tahdon seistä vierelläsi