Eräs sumuinen iltapäivä

nyt kannattaa kirjoittaa
kun vielä uskaltaa
saattaa alkaa sadella
koivun oksat raapii kattoa
mitäs taas puhuttiin

kolme koiraa narulla
nauraa kadun juopoille
kuuta katsoo yksinainen
maata vasten halkokasa
puilla paljailla
naisilla rintavilla
on aina tähti taivaalla

sitä voi vammaista muistella
kun kädetön pelaa shakkia

pystynköhän kävellä?
kolme jalkaa kanilla
nainen antaa minulle vihdoinkin ylihuomenna

autolla pitkin jäistä tietä
hyytyy siihen kuunvalo
sitä pitkin tipumme pohjalle
ja paistamme siipemme toistaiseen

olen sekaisin sinusta
tästä sakeasta savusta
kaksi harmaata
kruuna tai klaava

tervetuloa uudelleen
reppu sekään ja mies mäkeen
eihän sitä kestä selvinpäin
kädet punasina
nousuja ja laskuja
nyt ollaan ylhäällä
mites täältä pääsee alas?

minä tiesin!
ennustinko siis myös tukevan rakkauden
vai petymyksen 
ikioman pinnallisuuden

ja kuin kellot jotka kelluvat öissä
niin suotkin kasvatat pursua hammastaan purren
kuka rakkaudesta sanoisi niin kaunista sanaa, jotta sitä ei kehtaisi kullalleen toistaa

nyt tulee joku?
tuleeko tästä krapula
nimimerkillä auta mua
mitä mä haluun?
mä haluun kaiken
hyväntekijä, joka ei keksi uuttakaan