Kaksoiselämää pt.2

on minut luotu
elämään tätä elämää
sisällä silvotun sielun
korvina pikkupojan itkun
kääpiön olkapäiltä kuiskii
nörtti ja peluri
tuholainen ja apuri

enkä koskaan tiedä
kuka illalla olen
kun aamulla herään
vain yöllä unessa
en ole joku muu

toinen hakee toisen vielä
toinen hakee toista vielä
käsiraudat puoliksi kiinni
orja ja orjuuttaja
vetävät pitkää tikkua lapsen haurailla luilla

ja kunnes horisontissa kohtaavat
maailman ympäri matkaajat
tikapuiden alla roikkuu
löysästi sidottu köysi
varattuna vastaukselle viimeiseen kysymykseen

älyn valta ja viehätysvoima
ikuisessa sodassa kynä ja valtikka
hukkuvaa ei kuitenkaan kukaan huomaa
sillä hänellä ei ole voimia huutaa

me kaikki kuolemme yksin
yhdessä