Pakoon pois päästä

tietoisuuden poimujen syövereissä
yksinäistä
palatessa yhteisöön
silmät eivät ole tottuneet, häikäisee
ei tiedä mistä puhua, kun ei näe
ota kiinni, opasta
läpi näiden kuolleiden saarekkeiden
liikuta huuliani
yhteisön loppu ja lohduton vapaus
hien tuoksu, suudelma
lopulta horisontissa erottuu lisää hahmoja
vanhan palo, kuinka kaunis näky
niin paljon enemmän kuin minä
kehon ja sielun yhtyessä loputtomaan virtaan
ajelehdimme takaisin maailmaan
jota haluamme vaalia
himon kohdatessa toisen
on hetki lohtua
valo ja pimeys
tuli ja vesi