syvällä luolassa emme pelkää mitään
vapaamielisyys on nimemme
seikkailu elämäntyömme
viimeisessä kolkassa ei näy edes varjoja
lepattamassa liekin loimussa
kysymässä, peilaamassa
kuljemme rohkeana
muna pystyssä, haarat levällään
tietäen kaikki vastaukset
löytäen jokaisen sanan
vaan välkähtäessä öinen saalistaja sähähtää
juoksee kannon alle karkuun
joku liikuttaa valoa
se et ole sinä itse
karvat nousevat pystyyn
selkä kääntyy köyryyn
unohdat, mitä olit juuri ajattelemassa
varjojen reunat ovat nyt terävät
sinua työnnetään kohti luolan suuta
”ei!” huudat
”en halua kadota!”
taikavoimasi ovat vaarassa tulla menetetyiksi
kuivuuko kiima? epävarmuus valtaa alaa!
tuli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti